Innostus omaan valmentamiseen lähti perinteisesti oman lapsen kautta, kun esikoisen kohdalla
perustettiin ikäkausijoukkue (2015). Perhefutiksen pohjalta Euroliigan kautta vauhtia ottanut
pojan ensimmäinen harrastus lähti toden teolla liikkeelle uuden joukkueen myötä. En ollut itse
ikinä lapsena harrastanut jalkapalloa tai muita perinteisiä joukkuelajeja, mutta olin toki kovin
kiinnostunut oman lapseni tekemisistä. Meitä oli muutama innokas vanhempi, joita kiinnosti
olla mukana omien lastemme harrastuksen mahdollistajana. Yhdessä muiden
taustahenkilöiden kanssa onkin puhuttu, että kun lapset harrastaa jalkapalloa, me
harrastamme tätä valmentamista. Tämä polku on vienyt mennessään niin, että muutaman
kurssin käyneenä ja mukana tohinassa olleena nyt myös toisen lapseni innostuttua olin
kiinnostunut olemaan myös hänen joukkueen (2018) mukana samoissa puuhissa. Yritän
parhaani mukaan tuoda omalla panoksellani lisäarvoa lasten arkeen jalkapalloharrastuksen
piirissä. Me kaikki vanhemmat olemme osa yhteisöä, joka tuottaa meidän lapsille elämän
mittaisia hyviä muistoja kavereiden kanssa jalkapallon parissa.
Usein pojan treenien jälkeen löydän itseni vielä illalla tietokoneen ääreltä keskustelemassa
muiden vapaaehtoisvalmentajien kanssa pikaviestisovellusten ja muiden sähköisten viestimien
avulla. Käydään läpi päivän tapahtumia, treenejä tai pelejä. Avataan näkökulmia, mietitään
miksi joku lapsi ei onnistunut tai oli jotenkin poissaoleva. Välitetään lapsista. Yritämme
parhaamme mukaan saada taitoa tarttumaan. Koen olevani hyvin onnekas, kun olen päässyt
mukaan aktiiviseen valmennusporukkaan, jossa on minulle erittäin arvokas, avoin ja
lämminhenkinen yhteisö eri alojen ja taustojen omaavia vanhempia.
Aloittaessani valmennushommat olin vakuuttunut, että yritämme mahdollistaa jalkapallon
oppimisen, mutta tosiasiassa siihen liittyy myös paljon muuta lapsen maailmasta oppimista.
Optimaalisen oppimisympäristön ja oppimistilanteen luominen, sekä toiminnan koheesio ovat
perustason edellytyksiä kaikenlaisen oppimisen onnistumiselle. Jalkapallovalmentaja voi olla
pienelle lapselle myös yksi tärkeä, turvallinen aikuinen. Tämän merkitys lapsen elämässä, toisin
sanoen, vastuu meidän valmentajien tekemisessä kentällä, on äärimmäisen merkittävä ja
monimerkityksellinen. Onneksi meidän koko jalkapalloseurassa tämä asia on tärkeä ja sen
eteen tehdään töitä.
On mahtavaa huomata, kun lapsi oivaltaa jotain uutta ja se tunne innostaa häntä oppimaan
lisää. Erikoisella sukunimellä varustettu filosofi keksi aikanaan käyttää ilmiöstä sanaa flow.
Erityisesti pitkään harjoitellun asian onnistuminen lopulta on arvokas ja palkitseva kokemus.
Lisäksi sanotaan, että voimaannuttava vaikutus on sitä suurempi, mitä pidempi aika sen eteen
on tehty työtä. Tätä tunnetta ja innostumisen arvoa haluan vaalia ja tuoda sen mahdollisimman
monen lapsen kokemuspankkiin niin jalkapallotaitojen oppimisessa, kuin tulevia elämän
myrskyjäkin varten.
Vaikka onnistumisen ilo on mielekkään harrastamisen kannalta lähes kaikki kaikessa, samaan
aikaan toivon, että lapset pettyvät ja epäonnistuvat. On tärkeää, että lapsi ymmärtää, että
kaikki ei tule heti valmiiksi vain sormia napsauttamalla. Yritän parhaani mukaan muistuttaa, että
ei haittaa, vaikka heti ensimmäisellä kerralla joku asia ei onnistu. Jotain asioita saavuttaakseen
tulee tehdä töitä pitkäjänteisesti. Olen selventänyt lapsille useampaankin otteeseen, kun
monesti lapsen mielen mukaan valmista pitäisi tulla aika lailla heti, mieluummin jo eilen.
Lopulta he kuitenkin ymmärtävät, että heti ei kaikesta tarvitse tulla valmista. Lisäksi minusta on
tärkeää kannustaa lasta ylittämään itsensä tai menemään kohti omia rajoja. Tällaiseen riittää
pienen lapsen kohdalla jopa pallon kuljettaminen pujottelemalla niin nopeasti, että pallo juuri ja
juuri pysyy mukana. Nämä pienet asiat ovat osa sitä parasta antia näissä vapaaehtoisen
hommissa.
Vaikka en itse ole jalkapalloa nuoruudessani pelannut, liikkuminen ja liike sinänsä on ollut iso
osa elämääni. Olen koulutukseltani tanssitaiteen maisteri (TaM) ja toiminut aikaisemmin myös
tanssinopettajana 7-19-vuotiaiden lasten ja nuorten parissa n. 15 vuoden ajan. Ymmärrän
oman kehon hahmottamisen merkityksen tärkeänä osana taitavuuden kehittymisen
osatekijänä. Arvostan monipuolisuutta lasten liikunnassa. Olen usein itsekin hyppimässä
X-hyppyjä ja heittämässä kuperkeikkaa kentällä lasten kanssa, kun sellainen on
harjoitusvuorossa. Monilajiharrastaminen ja yhden lajin alla tapahtuva monipuolinen
liikkuminen antavat eväitä lapsen kehon hahmottamisen, sekä kinesteettisen aistin
kehittymiselle, konkreettisen tekemisen motivaatiosta ja liikuntamyönteisen elämän asenteen
esimerkistä puhumattakaan. Ja toki monipuolinen liikevarasto auttaa paremmin sitä
tavoitteellista lasta kohti mahdollista urheilijan unelmaa, lajista riippumatta.
Joudumme väistämättä taistelemaan muita ajanvietteen mahdollisuuksia vastaan.
Liikkumattomuus lapsen arjessa näkyy valitettavan usein myös jalkapallokentällä. Vaikka lapsi
ei yrittäisi tulla seuraavaksi HyPS:n kasvatiksi maailman jalkapallokartalle, on jo pelkästään
yleisen terveyden kannalta mukavampi “pärjätä”, kuin “selviytyä” tavallisen arjen jaksamisen
keskellä.
Yhteiskunnan isoissa medioissa on puhuttu myös ääripäistä. On lapsia, jotka harrastavat jopa
kolmea lajia tavoitteellisesti ja treenaavat mielettömiä määriä viikossa. Ja sitten on lapsia, joilla
päivän liikuntahetki saattaa olla vain edestakainen koulumatka. En voi sanoa, mikä olisi oikein,
koska lapset ovat erilaisia. Jollekin toiselle 3 kertaa viikossa on ehdoton maksimi, kun taas
toinen lähtee vielä kavereiden kanssa treenien jälkeen pihalle pelaamaan tai leikkimään.
Minusta kavereiden kesken tapahtuvien pihapelien ja muiden arjen liikkumismuotojen
merkitystä ei sovi muutenkaan aliarvioida. Aina ei tarvitse lähteä pitkälle erikseen harjoituksiin,
kun jo kotipihalla voi tehdä paljon, niin yksin, kuin yhdessä.
Loppuun herättävä ajatus: Tein jokin aika sitten omaksi iloksi Googlen hakukoneelle 2
kysymystä ja niistä sain selville seuraavaa:
Mikä on jalkapallo? Jalkapallo on peli.
Mikä on peli? Peli on ajanvietteeksi harjoitettava määrämuotoinen ja säännöin ohjattu kilpailu
tai leikki. Pelin aikana osallistujat toimivat peliä ohjaavien sääntöjen mukaan. Pelin kulkuun
voivat lisäksi vaikuttaa pelaajien tekemät valinnat ja strategiat, sattuma sekä urheilullisissa
peleissä pelaajien fyysiset kyvyt.
Itse ajattelen, että jalkapallo on totista leikkiä.
Kannustan kaikkia vanhempia miettimään omaa näkökulmaansa ja suhtautumista lapsen
harrastamiseen. Jokainen voi rohkeasti heittäytyä mukaan lasten maailmaan, kukin omalla
tavallaan.
Koskaan ei saa olla liian vanha leikkimään.
Esko Hakala
